Yhtyeen luovimpien voimien erkaantuessa toisistaan hyvän bändin tilalle saadaan usein yksi hyvä ja yksi huono. Joskus vain toinen uusista bändeistä ottaa tuulta siipiensä alle. Saattaa myös olla, että kaikki uudet viritelmät jäävät ikuisesti alkuperäisen bändin varjoon.
Battle Beast ehti lyödä kolmen albumin ajan luuta epäilijöiden kurkkuun. Kasarivaikutteille flirttaileva heavy metal modernilla otteella ja voimakasäänisellä naislaulajalla ei ole mikään läpihuutojuttu, mutta Battle Beast räjäytti pankin övereimpia tarttuvuuksia kaihtamattomien hittibiisien ja energisen keikkakunnon ansiosta.
Jotta tuhkimotarina ei olisi liian täydellinen, muun Battle Beastin ja bändin luotsina tunnetun kitaristi Anton Kabasen tiet erosivat levykolmikon jälkeen kirpeissä tunnelmissa. Nopeasti tuli selväksi, että Kabanen jatkaisi rokkaamista Beast in Black -bändinsä riveissä ja Battle Beast tulisi etenemään omillaan.
Onnistuuko Battle Beast jatkamaan voittokulkuaan tai pistämään jopa aiempaa paremmaksi, kun aiempien levyjen pääasiallinen biisinikkari on poissa?
Homman nimenä on edelleen raskaasti rokkaava ja törkeästi tarttuva melodinen metalli, joka viiltää auki sekä vanhan liiton hevin, kasarirockin että power metalin rajoja. Battle Beastin iskevä ydin on läsnä, mutta siinä missä kolmoslevy etäännytti bändin raskainta ja juustoisinta ääripäätä toisistaan, nyt ne sulautuvat lujemmin yhteen.
Tuloksena on albumillinen häpeilemättömiä iskusävelmiä, raskaita riffejä, tarttuvia yleisönhuudatuskertsejä, melodisia sooloja ja häikäilemättömän viihdyttäviä synahöysteitä, joita joko rakastaa tai vihaa. Bringer of Pain on monipäinen peto, joka saattaa hyökätä myös selkäsi takaa, kun sitä vähiten odotat.
Noora Louhimosta puolestaan on kuoriutunut raudanluja heavy metal -ääni, joka näyttää närhenmunat aika monelle uuden aallon metallilaulajalle. Naisesta löytyy tarpeen mukaan niin aimo lataus repivää voimaa kuin viettelevää karismaa, mikä takaa levylle sen viimeisen niitin.
Battle Beast lyö nopeasti pisteen epäluuloille, joita bändin tilanne oli herättänyt. Jo rivakasti albumin avaavat Straight to the Heart ja nimikkobiisi vetävät mutkia suoriksi ja suoria mutkiksi siihen malliin, että kynnet uppoavat tajuntaan ensiraapaisulla.
Elokuvamainen King for a Day nostaa panokset eeppisemmiksi, Beyond the Burning Skies lisää tarttuvuutta entisestään ja Familiar Hell tuo soppaan annoksen teatraalisuutta. Mahtipontinen, Tomi Joutsenen vierailun sisältävä Lost in Wars näyttää bändin suurellisemmat kyvyt, Bastard Son of Odin hurmaa häpeilemättömällä kasariudella ja We Will Fight -voimaballadi on kaikkea muuta kuin vain pakollinen tunnelmapala keskellä levyä.
Tässä vaiheessa alkaa jo ihmetyttää, onko levylle eksynyt fillereitä lainkaan. Lopulta sellainenkin tulee vastaan, kun synapitoinen Dancing with the Beast etenee popmaisuudessaan vain raskaalla tekohengityksellä. Voimakkaalla tunnelatauksella kyllästetty Far From Heaven karistaa kuitenkin heti perään viimeisetkin epäilykset ja saa myöntämään, että nyt puhutaan Battle Beastin tähän asti parhaasta albumista.
Tämän levyn ja yhden nähdyn Beast in Black -keikan perusteella vaikuttaa voimakkaasti siltä, ettei näiden petojen taistelussa ole kuin voittajia.