Bedemon
Child of Darkness (from the Original Mastertapes)
Relapse
Nyt jos koskaan ollaan doomin alkuräjähdyksessä. Eikä pelkästään siinä, vaan myös 1970-luvun alun hevipsyken kultasuonessa. Sabbathin vaikutus on ilmeinen, mutta viidentoista biisin demonauhoituksen jälkeen ymmärtää, kuinka suuri merkitys Pentagram-soundissa on myös esimerkiksi Blue Cheerillä ja Sir Lord Baltimorella. Raakuutta, dynaamisuutta, bluesia ja maanisuutta.
Autotallitaltioinnin soundi on tekoaikansa mukainen, nelikymmenvuotinen. Kämäisyys on ensiluokkaista, ja hommasta välittyy vimma ja eläytyminen. Tämä esi-Pentagram-kokoonpano loi jo tuolloin omat tavaramerkkinsä: tamppaavan ponnekkaan, pantterimaisen doomrytmin, repivät raavintariffit ja Lieblingin pääsiäisnoitamaisen laulutavan. Meiningissä on mukana myös Pentagram-biisien raakileita.
Kokoelmaa on saanut vuosien saatossa bootleg-cd:nä ja -vinyylinäkin, mutta oli korkein aika tehdä siitä kunnon dokumentointi. Laulukuvioiden toistuvuudesta voisi jurputtaa. Mutta yhtä hyvin voi nauttia basson ja rumpujen yhteisleikistä, Serpent Venomin nerokkaasta sävelkulusta tai Skinnedin ja Time Bombin ketteryydestä. Instrumentaali Axe to Grind ei ole pelkästään levyn outosoundisin veto vaan myös edellä aikaansa.
Levy on hevi, kiero ja ilkeä protoilunnälkäisten ja tahmadoomittelijoiden neurosysteemiä hivelevä teos.