Pesunkestävää power metalia laadullisesti korkealla tasolla – arviossa Stratovarius

Levyarvio julkaistu Infernossa 7/2015.

Stratovarius
Eternal

Ear
3_5_kirvesta

Powerpioneeri Stratovariuksella on takanaan yli 30 vuotta ja vyöllä nyt jo 16 studiolevyä, mutta yhtyeen tahti ei osoita pienimpiäkään hiipumisen merkkejä. Suurin tekijä bändin väkevässä jatkumossa on toki viime vuosina rankasti uusiutunut ja ennen muuta nuorentunut kokoonpano. Klassisimmasta miehityksestä ovat jäljellä enää laulaja Timo Kotipelto ja kosketinsoittaja Jens Johansson, mutta hekin ovat vielä kaukana ikälopuista kehäraakeista.

Stratovariuksen tuorein osoittaa, että bändin taito tehdä pesunkestävää power metalia on edelleen laadullisesti korkealla tasolla. Toisaalta kiekossa on hyvin paljon samaa kuin genreveljiensä Helloweenin alkukesästä ulostuneessa My God-Given Right -levyssä. Eternal toimittaa juurikin niitä Stratovariukselle omimpia, tuttuja ja turvallisia sovituksia, melodioita ja soundeja. Eli bändin perustyyliin ihastuneet saavat rinkulasta takuulla mainion illanistujaiskaverin.

Syyskuun puolivälissä ilmestyvän Eternalin alku lupaa enemmän kuin kokonaisuus lopulta lunastaa. Alun rivakat My Eternal Dream ja Rise Above It ihastuttavat konstailemattomalla sähäkkyydellään, jälkimmäinen myös hienoisilla kikkakolmosillaan. Shine in the Dark on juuri oikea valinta sinkkuraidaksi, sillä siinä on selkeästi levyn suurieleisin kertosäe, joka taatusti potkii myös keikoilla.

Eternalin loppuosa soljuu suurimmalta osin genren perushyveisiin ankkuroiduilla avuilla. Peräpään valopilkuksi nostettakoon koukuttavan johtoriffin kera päätyyn asti kestävä Few Are Those, joka ilmentää parhaiten myös Eternalin kauttaaltaan pirteitä laulusovituksia. Levyn päättävältä epiikkamittaiselta Lost Sagalta olisin odottanut enemmän kokeilevuutta ja dramatiikkaa.

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, jonka mielestä vuoden 2009 Polaris on Eternalinkin jälkeen melodisesti kekseliäintä Stratovariusta sitten Timo Tolkin eron. Tuore Strato-päivitys osoittaa kuitenkin yhtyeen tulevaisuuden valoisaksi.

Tänä kesänä nähdyt festarikeikat ovat puolestaan todistaneet, että yhtyeen uuden rumpalin Rolf Pilven soitto on nyt ainakin päällisin puolin aito osa koko bändin tekemistä.