Helsinkiläinen renttupoppoppoo palaa neljän vuoden jälkeen levyrintamalle, ja paluu on sekä väkevä että tervetullut.
Vajaat 25 minuuttia ja 9 kappaletta. Sinä nouset on juuri passeli ep-mittainen longari, jonka punk-indie-pop-hybridiä jaksaa ja haluaa pyörittää kerta toisensa perään. Alakuloisesta yleistunnelmasta huolimatta levyssä piilee toiveikkuutta. Olkoonkin, että päätösbiisi, pianoballadi Hänet nähtiin vielä lauantaina, antaa ajattelemisen aihetta ja nostattaa palaa kurkkuun.
Särkyneet kertoo pienen ihmisen pieniä tarinoita, jotka kasvavat merkitykseltään elämänkokoisiksi ja -makuisiksi, osin jopa universaaleiksi kertomuksiksi. Ne ovat pullollaan hahmoja, paikkoja, tunteita ja tunnelmia, joihin kuulija voi vaivattomasti samastua tai sujahtaa tarkkailijana mukaan niiden maisemaan.
Soundeiltaan albumi on kevyen rosoinen ja raikas. Se on musiikillisesti linjassa Särkyneiden kolmen aiemman levyn kanssa, mutta on äänimaailmaltaan bändin paras – ja saattaa olla sitä myös musiikillisesti.
Sinä nouset huokuu hentoa haaveilua ja melankolista muistelua. Se kuljettaa kuulijan paikkoihin ja aikoihin, jotka tuntuvat tutuilta. Se on huolettoman kesäpäivän soundtrack, jonka tahtiin lojutaan nurmikolla pussikaljan ja kavereiden kanssa, eikä kellään ole kiire mihinkään.