Ghostin viides levy on piirua vaille täydellinen jo ensitahdeistaan lähtien. Mahtipontisiksi tarkoitetut alkusoitot voi yleensä hypätä yli, mutta Imperan avaava Imperium-instrumentaali puolustaa eeppisillä tunnelmillaan vahvasti paikkaansa.
Kohtalokkaan intron jälkeen kuullaan ehkä hieman yllättäenkin levyn ilomielisin ralli Kaisarion, joka on kuin yhdistelmä David Lee Rothin soolotuotantoa ja kaikkein pop-pitoisimman laidan Rushia. Väliosassa tehdään lyhyt hyppäys ihan aitoon progeen.
Vaikka Ghostin occult rockista ja perinteisestä heavy metalista ponnistava alkuperäinen tyyli on muokkautunut levy levyltä liukasliikkeisemmäksi ja samalla massiivisemmaksi, Impera on tähän mennessä suurin loikka uuteen suuntaan – ja silti johdonmukaista jatkoa aiempaan.
Vaikutteista selvimpänä kuuluu 1980-lukulainen hard rock, mutta Ghost-suodattimen läpi tungettuna. Ehkä syvimmällä kasaritunnelmissa ollaan Watcher in the Sky -biisissä, jonka voisi kuvitella vaivattomasti Rattin Stephen Pearcyn laulamaksi.
Mistään aurinkoisesta bilelevystä ei silti ole kyse. 80s rockista hyödynnetään pääosin sen dramaattisimpia piirteitä, minkä lisäksi Ghostin luontainen tummasävyisyys puskee läpi väkisinkin.