Vuonna 2015 perustettu tanskalaisviisikko paiskaa debyyttialbumillaan kehiin sen verran valmista tavaraa, että pistää jo vallan ihmetyttämään. Nuoret herrat ovat todellisia luonnonlahjakkuuksia, tai sitten joltain pätevältä tuottajalta on tullut reilusti apua.
Levyn avaava Crosswhore jää pyörimään päähän korvamadoksi asti. Pari seuraavaa kaahausta menee sujuvasti siinä sivussa, kunnes Atra Mors jykevine rytminvaihteluineen pysäyttää kuuntelemaan, mitä tässä oikein tapahtuu. Biisissä on myös mukavan pahaenteistä Behemoth-vibaa.
Crosswhoren lisäksi levyn päättävän Ego Te Absolvon riffeissä on vahvasti Morbid Angelin Dominationin tunnelmaa. Omaperäisyyspisteitä sillä ei saa, mutta väliäkö tuolla, kun kuulostaa hyvältä. Sukkulointi blastauksen ja raskaan groovauksen välillä sujuu vaivatta, ja juuri sopiva määrä kitaramelodioita antaa mättöön kaivattua vaihtelua. Pienet akustispainotteiset välisoitot ja tyylikkään vähäeleiset lisäefektit onnistuvat nekin luomaan pientä lisätunnelmaa.
Danse Macabren äänimaailma on todella onnistunut. Jyhkeänmurea soundi kieltämättä vaikuttaa siihen, että vähän tasapäisemmätkin kohdat kuulostavat sangen mainioilta. Lisäksi HM-2-pedaalin ystävät tuntevat varmasti sydämensä sykähtävän ilosta levyä kuunnellessaan. Baestin kirskuva death metal on paljon velkaa Ruotsin ensimmäiselle kuoloaallolle, mutta myös vanhan koulun jenkkiläinen kuolema kuultaa läpi.
Rouhean möreä-ääninen Simon Olsen naulaa arkunkannen komeasti kiinni. Paketti on pätevä ja Baest kerrassaan mukava uusi tuttavuus, jolta voinee odottaa tulevaisuudessa paljon.