Ajatukset kehäraakkien väsyneestä lämmittelystä haihtuvat lopullisesti viimeistään toisen kuuntelun loppupuolella. Jo vuonna 1986 perustetun National Napalm Syndicaten viides pitkäsoitto on huomattavasti odotuksiani kovempi kiekko.
Kuluvan vuosituhannen julkaisut ovat jättäneet bändistä osin kädenlämpöisen kuvan, mutta The New Hell vetää pisteet kotiin monessakin mielessä. Levyn napakka soundi potkii munia virtsarakkoon, ja sen sävelmät ovat paitsi monipuolisia myös erittäin toimivia.
Pelkkää rässinroimettä ukot eivät mätä. Levylle on rakennettu draamallinen kokonaisuus, jonka puitteissa pistellään turpaanvedon ohella myös hitusen hitaammalla ja heavymetallisemmalla groovella. Melodiat ja kuviokkaat soolot pamahtavat paikoissaan, eikä pinnaa yritetä pitää kireällä jatkuvasti. Tämä antaa kokonaisuudelle mukavaa ilmavuutta ja vaihtelua.
Äijämäinen huutolaulu toimii siinä missä mikä tahansa instrumentti, ja alusta asti mukana ollut kitaristi Jukka Kyrö osoittaa olevansa relevantti veturi. Oikeastaan ainoa selkeä huti on suomeksi laulettu Naulapää. Kappale olisi voinut jäädä irralliseksi digisingleksi, sillä se ei oikein istu muutoin mainioon kokonaisuuteen.