Norjan tummanpuhuvan progressiivisen viikinkimetallin ikihonka jaksaa porskuttaa. Liki 30-vuotisen uran tehnyt ja nyt 15. levynsä julkaiseva kvintetti on pitänyt teoksissaan merkillepantavan korkean tason. Utgardilla bändi pistää jälleen peliin parastaan tavalla, jonka vain se osaa.
En ole koskaan laskenut itseäni varsinaiseksi Enslaved-faniksi. Silti on täytynyt myöntää, että harva bändi Borknagarin ja Vintersorgin ohella tekee tätä lajityyppiä yhtä hyvin. Uutukaisen ylväs, kosmisilla värinöillä täydennetty, raskaan ja pohdiskelevan välillä vaihteleva äänikuvasto saa jälleen hyvin puolelleen.
Utgard, tai Utgård, viittaa skandinaavisessa mytologiassa jättiläisten asuinsijaan, jota levyn sanoitukset käsittelevät. Vaiheikas, atmosfäärinen ja draaman kaareltaan yhtenäinen sovitustyö petaa levyn kerronnalle upean pohjan.
Kaiken kaikkiaan albumi on alusta loppuun erittäin eheä ja säilyttää tasonsa hyvin, vaikka ei henkeäsalpaavaksi kohoakaan. Kokonaisuudesta erottuvina sävellyksinä vakuuttavat uljaasti seilaava Homebound ja levottomasti liikehtivä mantra Urjotun.