Punaisen langan hapsut jäävät kuromatta yhteen – arviossa Insonika

Julkaistu Infernossa 1/2023.

06.03.2023
INSONIKA
Pithos
OMAKUSTANNE

Tällaisten lupaavien mutta syystä tai toisesta hiukan liian hajalleen jäävien albumien äärellä on vähän hankala asemoida tuntemuksiaan. Paikoitellen olisi aihetta suitsuttaa, mutta kun hetkittäin meinaa myös irvistyttää. Onneksi en lukenut ennen kuuntelua lyriikoita, tai varsinkaan tsekannut levyn taatusti ihan itse fotarissa nysvättyä kansikuvaa. Päälle olisivat taatusti jysähtäneet liiankin pahat estot.

Bändin pörisevä ote tuo mieleen fuzzissa uitettua stoner-liihottelua tehtailleen Snailin ja toisaalta psykedeelisemmän kierteen kera asiaa lähestyneen Amplifierin. Insonikalla on vielä lisävaihde yrmympään, miltei kuolometalliseen ilmaisuun. Tavallaan kaikki toimii, mutta punaisen langan hapsut jäävät vielä näin kakkoslevylläkin jotenkin kuromatta yhteen.

Ruotsalaisnelikon soitto toimii ja soundikin on kohdillaan. Sävelissä on kohtuullisesti ytyä, mutta perin tavanomaisia peruskuvoita mahtuu mukaan runsaasti. Sama pätee lauluun: välillä toimii, välillä ei oikein.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, ja toivoa sopii, että tarkennus kokonaisuuteen paljastaisi jatkossa polttopisteen kunnon leimahdusta varten.

Lisää luettavaa