Tämä tanskalaiskvartetti onnistui yllättämään sivuvasemmalta muutaman vuoden takaisella Jærtegn-kakkosalbumillaan. Yhtyeen black metal kuulosti varsin kypsältä, ylevältä ja vahvaa atmosfääriä sisältävältä. Kolmannella täyspitkällä ei valitettavasti ylletä samaan yllätysmomenttiin.
Levyn sävellykset pauhaavat lujaa, tunnelmallisesti ja orgaanisella soundilla. Neljä pitkää kappaletta ovat kuitenkin tällä kertaa valitettavan tehoelementeistä riisuttuja. Pääpaino on syvällisessä ja maisemallisen hämärässä ilmapiirissä, mutta siinä ei ole tarpeeksi imukykyä. Tremolosahaamisissa ja melodioissa talsitaan liian mielikuvituksettomia ja varmoja polkuja.
Levyltä aistii, että siitä on haluttu saada aiempaa isompi, syväluotaavampi ja henkilökohtaisempi. Tekijöilleen se näitä asioita varmasti edustaakin, mutta albumin raa’at ja mustanharmaat puolet eivät välity kuulijalle riittävän tehokkaasti.
Suurin syy tähän on levyn möhkälemäisyys, joka johtuu liian pitkistä ja mielenkiinnottomista toistokuluista. Rakenneosien vaihtuvuus olisikin toivottavin parannuskehotus tuleville albumeille. Perusta on edelleen kunnossa.