Vuonna 2012 perustettu Church of the Dead julkaisi heti uransa alkuvuosina viisi ep-levyä, joista jokainen painotti aavistuksenomaisesti metallin eri osa-alueita. Muun muassa Celtic Frostin, Repulsionin ja Autopsyn vaikuttamilla julkaisuilla kuultiin myös black metal -sävyjä ja d-beatiä ilman, että touhu olisi vaikuttanut lainkaan hajanaiselta.
Erinomaisesti toimivat pienjulkaisut nostivat bändin omissa kirjoissani kotimaisen kuolometallin kärkikaartiin. Suurempaa yleisöä ajatellen ep-ratkaisu ei ollut sikäli toimiva, että ilman varsinaista pitkäsoittoa yhtye jäi kenties hieman muiden varjoon.
Tilanne korjataan nyt, sillä viiden vuoden julkaisutauon katkaiseva nimikkodebyytti räväyttää ilmoille reilun puolituntisen raakaa, raskasta ja tyylillä sovitettua perusasioita hyödyntävää death metalia. Aiemmin mainitsemani sävytykset ovat edelleen käytössä, ja kappalemateriaali on kauttaaltaan vahvaa.
Julkaisun ainoa miinus on, että ep-materiaalin tunteville puolet biiseistä on entuudestaan tuttuja. Useimpia korvapareja tämä tuskin silti haittaa. Pääasia on muutoinkin se, että pikkulevyillä esiteltyä arsenaalia ei ole lähdetty pitkän julkaisutauon aikana rikkomaan, vaan bändi soi ikään kuin entistäkin parempana painoksena.
Levyn soundi on erittäin murea. Vanhaa liittoa kunnioittava äänimaailma on erinomainen yhdistelmä selkeyttä ja sopivasti repivää raakuutta. Osin punkista ammentava röyhkeys vetelee ympäri korvia, ja tempoja käytetään miellyttävän monipuolisesti. Niskaan osuvaa rytmiikkaa todellakin löytyy, ja raidoille on kyetty luomaan selkeästi omaa identiteettiä.
Toimitus on mitä suurimmissa määrin kunnossa, eli yhtyeen vanhat ystävät voivat hengähtää helpotuksesta. Suurin ero vanhaan löytyy laulupuolelta. Vuodesta 2018 mukana ollut Jussi Salminen vetää pääosin matalalta ja voimalla, ja osa korkeammista raakunnoista on siirretty syrjään. Asia, joka saa minulta pelkkää kiitosta.