Arvostelijaraukka on ihmeissään, kun ei voi rakentaa vuodatustaan perinteisten vertailukohtien varaan. Neljännen pitkäsoittonsa julkaiseva Kuoleman Galleria on näet päättänyt hakea jotain omaa, vaikka musiikki itsessään ei ole kovin monimutkaista.
Raastavasti laulettu ja pääosin keskitempoisesti riipivä dark metal lienee osapuilleen oikeutettu luonnehdinta. Tunnelma on kovin suomalainen, mitä tittelit kuten Häpeäpaalu, Sieluvaras, Taudinkantaja ja Kuoleman morsian osaltaan alleviivaavat.
Pakotettuna ilmaan voisi heittää nimiä kuten Mustan Kuun Lapset, Ajattara ja jossain määrin myös vanhempi Katatonia. Näistä jälkimmäinen tulee mieleen etenkin levyn päättävän biisikaksikon aikana. Suoraviivaisemmin tuskaansa kutovat kappaleet rakentuvat tyylikkään melodisuuden ja raa’an melankolian varaan niin hienosti, että niille kirveitä voisi antaa vielä yhden lisää.
Pedon synty on omalla sarallaan varsin vakuuttavan kuuloinen levy, eikä sen toteutuksesta löydy motkotettavaa. Omiin makuhermoihini meno ei aivan osu, mutta toisenlaiset näkemykset on helppo kuvitella. Kannattaa tsekata, ja kehut vielä hienosta kansikuvasta.