Radiosingleä haikailevat joutuvat pettymään – arviossa The Spacelords

Julkaistu Infernossa 3/2020.

The Spacelords
Spaceflowers
Tonzonen

Saksalaistrio päättää Spaceflowersilla tripin, joka alkoi Liquid Sun- ja Water Planet -albumeilla (2016/2017). Kolmikko maalailee kosmista instrumentaalijamittelua kolmen kappaleen verran välillä psykedeelisiin sfääreihin äityen. Hazi Wettsteinin kitara seikkailee kaiku- ja delay-pedaalien maailmassa rumpali Marcus Schnitzlerin ja basisti Akee Kazmeierin pitäessä pakettia kasassa hypnoottisine kuvioineen.

Radiosingleä haikailevat joutuvat pettymään, sillä kolme kappaletta ja 45 minuuttia kielii siitä, että avaruuslordit suhtautuvat kappaleisiinsa jameina. Avausraita Spaceflowers tasapainoilee hienosti duurin ja mollin välillä. Se ei kuulosta erityisen melankoliselta, mutta on kaukana flower power -söpöilystä. Biisi etenee alun viipyilevästä tunnelmasta tarttuvampaan lopetukseen.

Frau Kühnes Kosmos -biisi on tempoltaan levyn nopein, ja Schnitzlerin menevä hi-hat tekee kappaleesta jopa tanssittavan. Päätöskappale Cosmic Trip on muhkea, itämaisilla melodioilla flirttaileva 25-minuuttinen järkäle, ja jo intron unenomainen maalailu saa hymyn huulille. Kappale on nautinnollista vastalääkettä ajassa, jossa kaikilla tuntuu olevan kiire, mutta kukaan ei pysähdy kysymään, miksi.