Räime on rehtiä ja asenteellista, muttei järin muistettavaa – arviossa Poisonerin ep

Julkaistu Infernossa 2/2021.

POISONER
Beasts of Eden
OMAKUSTANNE

Keskisuomalainen levyttäjädebytantti lyö ulos lyhytsoiton verran vanhan koulun black/thrash metalia. Sekä keskitempoisesti että rivakasti räimivästä ilmaisusta pystyy välittömästi aistimaan esimerkiksi Deströyer 666:n ja Sodomin kaltaisten pioneeribändien hengen.

Yhtye selvästi tietää, miltä haluaa kuulostaa. Jämäkän takomisen ja sulavasti syöttävän riffitulen painopiste on enemmän thrash- ja speed metalissa kuin blackissä. Laulajan varsin toimivasti ja ilkeästi rähisty tulkinta edustaa kuitenkin mustemman metallin linjaa. Mitään moderneja vaikutteita bändi ei käytä, vaan myllytys edustaa rosoista ja kasarityylistä soundia myöten järkähtämätöntä vanhaa liittoa.

Vaikka bändin debyytin materiaali on selkeällä identiteetillä varustettua, rehtiä ja asenteellista räimettä, se ei ole järin muistettavaa. Sävellysten samankaltaisuus käy puuduttamaan jo ep:n mitassa, joten kokopitkän suhteen käsissä olisi varmastikin jo suurempi ongelma. Myös sinällään kivan luomu äänimaailma toimisi huomattavasti paremmin paria astetta jyhkeämpänä.

Hyvin tehty vanhan liiton metalli herättää miltei aina positiivisia tunteita, mutta Poisoner on vielä liian kotikutoinen harrastaja yltääkseen siihen sarjaan.