En voi väittää stonerin tai edes doomin väräyttelevän viisariani kovimmin, joten mainittujen sekoituskaan ei lähtökohtaisesti ihmeemmin puhuttele. Mukavuusalueen laidoilta voi kuitenkin löytyä kivoja yllätyksiä.
Toista pitkäsoittoaan julkaiseva Manala Labor Office perustelee levyn erikoista nimeä sen kaksikielisyydellä ja ylipäätään teemojen moninaisuudella. Raskaasti ja raa’asti vääntävä rouhe ei vaikuta antavan lausunnolle katetta, mutta muutaman pyörityksen jälkeen kuuden kappaleen paketti paljastuu yllättävän värikkääksi.
Säröstä ei tingitä, mutta riffeissä sekä karkean ja puhtaan välillä vaihtelevissa lauluissa on hyvää imua. Kotikeuhkoajille kappaleet löytyvät myös instrumentaaliversioina. Toimiihan homma niinkin, sillä kitarat antavat raidoille riittävästi sävyä. Soundi on terävä, elävä ja hyvällä tavalla karkea.
Henkilökohtaisesti en osaa intoilla tästä tosissani, mutta kuulen kyllä, kun tarjolla on jonkinlaista visiota ja sydämen näyttämää ääntä. Alan ystävien kannattaakin ehdottomasti tarkistaa tämä levy.