Astetta tuntemattomampaan, joskaan ei läheskään obskuuriosastoon kuuluva Jaguar on yksi niistä lukuisista uuden aallon brittiheviorkista, jotka eivät saaneet 80-luvulla aikaiseksi paljoakaan. Nyt uusintajulkaisun saava vuoden 1983 debyytti on tuon ajan kahdesta täyspitkästä se parempi. Vaikka ura sammui tuolloin lähtökiitoonsa, nämäkin seniorit ovat tehneet paluun jo lähes 20 vuotta sitten ja julkaisseet uusia levyjä perin maltilliseen tahtiin.
Power Games ei ole sinällään ihmeellinen tai massasta erityisesti esiin pomppaava julkaisu. Enemmänkin ei-niin-kauniin kuin söpön albumin korviinpistävä kauneusvirhe on kumiseva bassarisoundi, joka peittää etenkin nopeimmissa kohdissa kitaroita ärsyttävästi alleen.
Bändi on kuitenkin onnistunut lataamaan kappaleisiin sellaista rehellisen työväenluokkaista asennetta ja kiihkeyttä, että näiden muodostama mukaansatempaavaa draivi voittaa puolelleen ja saa piiskattua levystä keskinkertaista paremman. Samaa eläimellisen röyhkeää duunarimenoa löytyy Def Leppardin alkupään tuotannosta, jota Jaguarin musiikki paikkapaikoin muistuttaa.
Kolme aiemmilta uusioilta löytyvää, alun perin esikoista edeltäneeltä ajalta mukaan napattua bonuskappaletta ovat kelpo raitoja nekin.