Riffiä toisen perään sen suurempia miettimättä – arviossa Entrench

Julkaistu Infernossa 7/2017.

Entrench
Through the Walls of Flesh
I Hate

Nuoruus palaa mieleen. Ruotsalainen Entrench paiskii vimmaista deathin ja thrashin ristisiitosta pitkälti samaan malliin kuin 1980–90-lukujen vaihteessa tavattiin tehdä. Täysillä riffiä toisen perään sen suurempia miettimättä. Kunhan vain tempo pysyy mahdollisimman kovana.

Tietty vanhakantaisuus onkin levyn kompastuskivi, pelkkä vauhti kun ei ole enää takuun merkki. Riffeissä pitää olla koukkua ja biiseissä mielellään punainen lanka. Onneksi näitä elementtejä löytyy ajoittain.

Repivä laulu on tyyliltään lähinnä black metalia ja sopii soppaan mainiosti, kun meno on raakaa muutenkin. Mustanpuhuvasta, ajoittain primitiivisestä mätkeestä tulevat mieleen esimerkiksi vanhat maanmiehensä Merciless ja varhaisaikojen Morbid Angel.

Kokonaisuutena trion kolmas levy jää harmittavasti puuduttavan puolelle, sillä mieleen jäävät biisit tai hetket ovat melkoisen harvassa. Likaisen ja alkukantaisen thrashin ystävät löytänevät ehkä helmen.