Saksalaisen Cripperin moderni death/thrash-hybridi tuo parhaimmillaan mieleen zeniittivuosien The Hauntedin ja kehnoimmillaan perustahmean metalcorejytkeen. Kappaleet ja toteutus ovat varmaa ok-tasoa, mutta kuuntelukokemus ei silti muodostu huikean mielekkääksi.
Toisinaan ilmoille suolletaan varsin koviakin riffejä, joten yhtye ei liihottele aivan tyhjän päällä. Ne riffit olisi vain pitänyt hyödyntää paremmin. Ennen kaikkea albumi on lähes tunnin mitassaan aivan liian pitkä. Kokonaisuudesta olisi kehdannut napsaista pois vartin ilman että se olisi kärsinyt tippaakaan.
Tämän sijasta yhtye on päättänyt lisätä kokonaisuuteen seitsemänminuuttisen Comatosen ja lähes yhdeksänminuuttisen Running High’n, jotka tuovat ylipitkinä tylsimyksinä levylle tarpeetonta stasista.