Vankalla bassaripapatuksella rullaava Uljas maailma lähettää ep:n nasakasti liikkeelle. Klassisen heavy metalin ja Jyväskylä-hevin synteesinä paukkuva 20-vuotias hankasalmelaisbändi onnistuu toimissaan oivasti.
Vaikka hommassa kuuluu etenkin kuulaasti kajahtavan laulun kautta timorautiaismaisuus, se ei näyttäydy aiheesta innostumattomallekaan esteenä. Toki bändin ensilevytyksen uudelleenlämmittely Tämäkin vielä menee Rautiaisen laulupanoksen myötä ympyrää sulkevaksi sylttytehtailuksi. Biisi on onneksi sen verran jämäkkää menoa, että eipä sitä Niskalaukaukseksi luule.
Kamaran perusaskellus vie synkän jynkytyksen sijaan enemmän Acceptin tontille, joskin menossa on monipuolisesti häiveitä niin power metalista, thrashistä kuin kuolometallistakin. Kokemus kuuluu, ja soittopelien tapaan myös kappaleet pysyvät oivasti hallinnassa.
Riffit ovat iskeviä, ja laulumelodioissa on tarttuvuutta. Etenkin napakampi mäiske pätkii komeasti, kun taas hitaampi Vastakuva jää energisen mättämisen välissä vähän paitsioon.
Hyväsoundinen ja asiallisesti esillepantu pikkulevy on ehdottomasti tarkistamisen väärti niillekin, jotka eivät tavanomaisesta fennohevistä niin perusta. Kamara osaa onneksi välttää ankeat paatoksen karikot navigoiden niissä kohdin energisemmille vesille.