Riittävä yllätyksellisyys puuttuu – arviossa Haunt

Julkaistu Infernossa 9/2020.

Haunt
Flashback
HIGH ROLLER

Yhdysvaltalainen perinneheviryhmä Haunt on genressään mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Multitalentti, useammassa bändiprojektissa Atlantin molemmin puolin puuhasteleva Trevor William Church on puskenut Hauntia eteenpäin suorastaan vimmaisella tahdilla. Vuoden 2017 Luminous Eyes -ep:stä lähtien bändin vyölle on kertynyt tämän tuoreimman Flasbackin lisäksi kolme pitkäsoittoa, yksi ep, muutama split-julkaisu ja yksi kokoelma-albumi.

Hauntin musiikki on vahvasti kiinni klassisessa heavy metalissa, mutta tietyllä hard rock -kulmalla, eli meno on aavistuksen sulavampaa ja kepeämpää. Melodioita ja hyviä riffejä on piisannut, ainakin tähän saakka. Esimerkiksi kaksi ensimmäistä kokopitkää Burst into Flame (2018) ja If Icarus Could Fly (2019) ovat pirteitä tuulahduksia 1970-luvun hevikentiltä. Mainituilla levyillä Hauntin pistämätön aitous ja nostalgiantaju onkin ollut parhaimmillaan.

Paraskaan biisintekijä ei kuitenkaan kykene kovin pitkään tehoputkeen, vaikka miten yrittäisi ja muuta väittäisi. Flashback on toki teoriassa kaikkea edellä mainittua, mutta levyltä puuttuu se terävin sävellyskärki ja riittävä yllätyksellisyys.

Haunt tekee nautinnollista musiikkia, sen levyjen kansitaide ja värimaailma on visuaalisesti pirteä ja keulamiehensä Churchin someinnokkuus hauskaa seurattavaa, mutta toivon todella, että yhtyeen sävellykset eivät ala kiertää tylsyyden kehää.