Raa’an aggressiivisella death metalilla taipaleensa vuonna 2004 aloittanut ruotsalaisbändi on muuttanut ilmaisuaan matkansa aikana kiinnostavilla tavoilla. Täyskäännös rivakasti sylkevistä kuolosävyistä gootahtavampaan ja rokimpaan ilmaisuun tapahtui yhtyeen kolmannella levyllä Children of the Nightilla (2015). Viides albumi jatkaa salaperäisesti liikehtivien hämäränsävyjen parissa.
Yhtyeen tumma ujuttelu ja liruttelu on jälleen varsin rikasta ja taidokasta. Kappaleet etenevät sekä tarttuvan ripeässä perinnehevityylisessä tamppauksessa että utuisemmin jumittavassa kuvastossa. Johannes Anderssonin mainiosti äristy tulkinta luo synkeälle ilmapiirille yhä sopivaa karheutta.
Kehuista huolimatta levyn harmittavin puoli tuntuisi olevan edellislevy Down Below’n (2018) tapaan suuret tasoerot kappaleiden välillä – tosin ei samassa mittakaavassa. Ripeämmässä poljennossa bändi on huomattavasti enemmän kotonaan kuin viipyilevämmin leijailevassa rahinassa. Jälkimmäisessä, värittömämmässä tyylissä bändi taantuu lähes tylsäksi.
Sanotun vakuudeksi In Remembrance, Hour of the Wolf ja Daughter of the Dijnn osoittavat, että Tribulation on juonikkain ja terävin liikkuessaan menevimmällä metallivaihteellaan. Siitä sen toivoisi pitävän jatkossa enemmän kiinni. Luottoa bändiin löytyy kuitenkin sen verran, että puhuttelevaa materiaalia tullaan todennäköisesti kuulemaan lisää.