Irlantilaiset juuret eivät Vircolacin toisella pitkäsoitolla sen ihmeemmin kuulu, mutta ei menoa persoonattomaksikaan voi haukkua. Veneration on bändin toinen pitkäsoitto, ja death metalin ytimestä haahuillaan kohti mustempia ja mystisempiä ulottuvuuksia.
Ilottomassa ja hienoisen riitasointuisessa mätössä on aimo annos vanhemman kuolon raakuutta ja muuta mielenterveydelle vahingollista häiriötä. Riffien sijaan kuulijan hyvinvointia lohkotaan melodisemmin ja varovaisen kaoottisin keinoin. Ilmaisu on pimeässä raakuudessaan sekä vanhakantaisen likaista että rikkaan sävykästä. Silleen rumankauniilla tavalla.
Kovin suoria vertailukohtia en tohdi nimetä, mutta Bölzer ja vanhempi Tribulation osuvat jotenkuten. Enimmäkseen levyn tunnelmat ovat kuitenkin melko yksilöllisiä, mikä ilmenee jo tämän tekstin ristiriitaisesta ilmaisusta. Ei ole nimittäin kuvailu nyt helppoa.
Veneration on omalla tavallaan näkemyksellinen julkaisu, mutta vaikea näitä kuvioita on istuttaa päähän sen pysyvämmin. Tavallaan musiikki jää väliinputoajaksi niin brutaaliuden, raskauden, melodioiden kuin tunnelmien suhteen. Siitä huolimatta omituisella tavalla vetävä tapaus.