Rupineen ja känsineenkin mahtava pintaraapaisu – arviossa Real Delusions: Finnish Speed & Thrash Metal Explosion 1987–1991 -kokoelma

Julkaistu Infernossa 3/2018.

Eri esittäjiä
Real Delusions – Finnish Speed & Thrash Metal Explosion 1987–1991
Svart

Ei kahta sanaa, etteikö kyseessä olisi loistava ja arvokas kulttuuriteos. Thrash- ja speed metalin hyöky 1980- ja 1990-lukujen taitteen Suomessa oli voimakas, ja kokoelma luotaa aikakauden skeneä 20 kappaleen voimin. Vaikka kaikki esittäjät ovat tavallaan samassa veneessä, tyylien ja laadun kirjo on melkoinen. 

Näihin aikoihin bändit tekivät ahkerasti demoja, ja aika iso osa yhtyeistä pääsi tai lähti omin voimin myös levyttämään. Real Delusionsin esittäjistä suurin osa on levyttänyt, mutta mukaan on kaivettu myös ihan rehellistä lo-fi-tasoista demomateriaalia. Tämä ja aikoinaan äänitysteknisesti ilmeisen haasteellinen paahto saavat aikaan kirjavan soundin. 

Vaikka skenessä tuli elettyä itsekin, koko Suomen kattavaa tietämystä ei saanut haalittua noin vain. Tästäkin nivaskasta yllättävän iso osa on outoja tai vain nimeltä tuttuja esityksiä, joten levy tarjoaa asiaan kohtuullisesti vihkiytyneillekin mielenkiintoista sisältöä. Miellyttäviä yllätyksiä löytyy useampiakin. 

Kokis esittelee joitain harmillisen loistavia biisejä: miksei näillä näytöillä päässyt kiinni kunnon levydiiliin, kansainväliseen levitykseen ja globaalin vauhtimetallin isoon kelkkaan? Toisaalta useampi esitys on sen verran raastavaa tai omintakeista rutuutusta, että menestys olisi tuskin ollut millään muotoa realistista. Teknisesti homma oli hallussa, mutta aika moni yhtye olisi tarvinnut paremman laulajan. 

Real Delusions on rupineen ja känsineenkin mahtava pintaraapaisu harvinaisen viriilistä musiikillisesta aikakaudesta. Miksikö tämä ei sitten ole täysien pisteiden kiekko? No siksi, että se ei kerää ajanjakson parhaita bändejä ja niiden tykeimpiä biisejä. Kaikilta osanottajilta ei ole edustettuna edes se äänitysteknisesti tai sävellyksellisesti edustavin esitys. Mukana on törkeän kovaa kamaa, mutta myös vähemmän loistavaa myllytystä. 

Tietenkään tällaisen kokoelman ei ole tarkoitus olla parhaiden suoritusten kavalkadi, mutta tavallaan olisin kaivannut nimenomaan sitä ykkösnyrkkien tykitystä. Monia loistavia levyttäneitäkin yhtyeitä jäi vielä ulos, eli jatko-osia odotellaan kiinnostuksella.