Karyn Crisis’ Gospel of the Witches
Salem’s Wounds
Century Media
Jotkut muistanevat vielä vuonna 1993 perustetun Crisisin, jonka keulahahmo Karyn Crisis herätti esimerkiksi Terrorizerin sivuilla ihastusta huomattavan epänaisellisella ääntelyllään.
Viime vuonna neidon ääntä kuultiin Ephel Duathin riveissä, ja tulos oli kuuntelukelvotonta teflonsotkua. Nyt estradille astuu Gospel of the Witches, ja koskapa mukana on myös Ephel Duathin kitaristi Davide Tiso, en aloittanut kuuntelua järin luottavaisin mielin.
Vaan kas, Salem’s Wounds onkin oikein pirullinen kiekko! Tokihan siltä kuuluvat Ephel Duathin viimeiseksi jääneen levyn sävyt, mutta ote on selkeästi mystisempi ja samalla selkeämpi. Ephel Duathin päämäärättömästä haahuilusta ja musiikillisesta mössöstä on jäljellä vain etäinen haju.
Karynin ääni on edelleen varsin karkea ja aivan uskomattoman taipuisa. Skaalaa löytyy karkeasta piikkimatosta enkelimäiseen lauluun. Kaikki lähtee hyvin tunnistettavalla värillä. Ja mikä parasta, tällä kertaa laulettavana on myös melodisempia koukkuja.
Salem’s Wound kuulostaa eräänlaiselta musikaaliselta painajaiselta; raskaalta särökitaroiden, kiemurtelevien melodioiden ja arvaamattomien kappalerakenteiden muodostamalta matkalta mielen pimeyteen.
Osin ilmaisu on melko perinteistä ja jopa synkeän popahtavaa. Mutta se on myös vapaamuotoista, ajelehtivaa, rituaalinomaista tai peräti saatanallista. Synkkää ja kutsuvalla tavalla masentavaa.
Jämäkkä soundi, mielenkiintoinen instrumentaatio ja viekoittelevat kappaleet luovat yhdessä sen verran omaperäisen albumin, että tästä saattaa kasvaa vielä vaikka mitä. Erityisesti yöllä tunnelma on vahva.
Immolationin ystäviä kiinnostanee, että taustamörinöistä vastaava Ross Dolan kuuluu myös Gospel of the Witchesin livemiehitykseen. Livenä Ross ottaa paikkansa myös basson varressa, ja vierelleen mies saa kitaristi Bob Vignan.
Kovia miehiä ja kovia mimmejä, ei mitään bulkkikamaa. Perkele.