”Saattaa aiheuttaa tottumattomalle voimakastakin ahdistusta” – arviossa Nails

Kuva: Jimmy Hubbard

Nails
You Will Never Be One of Us

Nuclear Blast
4_5_kirvesta

Trioksi kutistunut jenkkipoppoo Nails sekoittaa grindcorea, d-beatiä, hardcorea ja death metalia omintakeisella tavalla. Genrehifistelijät ovat keksineet tyylille oikein nimenkin: powerviolence.

Vaikka olen allerginen erinäisille kategorioille, termissä on oikean suunnan hajua. Nailsin musisointia voisi nimittäin kuvailla luonnehdinnoilla väkivaltainen, raaka ja säälimätön. Kolmoslevyään taas voisi luonnehtia sanoilla lyhyt, tyly ja brutaali. Levy kellottaa vajaat 22 minuuttia ollen Nailsin tähänastisen uran pisin tuotos. Mutta ei se pituus, vaan mihin sillä osuu. Tässä tapauksessa osumatarkkuus on melkoisen loistava.

Bossin HM-2 pedaali lienee sauhunnut punaisena, sen verran tanakka Entombed-pörinä kitarasoundiin on veivattu. Convergesta tuttu Kurt Ballou on ruuvannut miksauspöydän takana rupea muutoinkin juuri sopivasti. Säröä löytyy niin maan perusteellisesti, ja rummutkin on tuotettu niin, että ne tuntuvat paukkuvan pienellä särinällä – kyseinen kikka antaa levylle orgaanista livetuntumaa. Hyökkäävästä raakuudestaan huolimatta soundimaailma on yllättävän selkeä, eli tuotantopuoli on tiukasti hanskassa.

Kun pari biiseistä soi alle minuutin, levyn päättävä They Come Crawling Back yllättää yli kahdeksan minuutin pituudellaan. Ihan eri sfääreihin kurottava kokeiluhenkisyys, jopa eeppisyys, ei tunnu alkuun istuvan kokonaisuuteen, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen mieli alkaa muuttua. Biisi kasvaa ylitsevuotavassa raskaudessaan ehdottomasti levyn kärkikastiin ja tuo massiivisuudessaan mieleen Behemothin raskasmaalailut pienellä mustanpuhuvalla doomviballa sävytettynä. Todella onnistunut lopetuskappale.

Muista levyn kappaleista voisi nostaa esiin Made to Make You Fallin. Tarjolla on helvetin tykkiä aloitusriffittelyä, sitten pistetään täysi mylly päälle ja alle minuutissa homma pakettiin. Turpaan tulee niin että tärähtää, eikä edes huomaa mikä iski. Noin vain. Levyn loppupuolen Into Quietus taas pistää päälle niin komeasti jyräävää death metal -vaihdetta, ettei voi kun nyökytellä mukana.

Jos todella aggressiivinen mättö ei ole juttusi, lienee fiksuinta jättää tämä väliin – Nails saattaa aiheuttaa tottumattomalle voimakastakin ahdistusta. Jos taas sooninen selkäsauna toimii, älä missaa tätä. Nupit kaakkoon ja nuppi tutisemaan.

Herättää muuten aamulla tehokkaammin kuin triplaespresso.