Torniossa 20 vuotta sitten perustettu, sittemmin oululaistunut poppoo on pysytellyt pitkillä hiljaiseloillaan kotimaisen metallikentän varjoissa. Tätä ennen bändi on julkaissut yhden demon, lyhytsoiton ja kokopitkän.
Levyn anti on keskisormi ojossa ryskäävää vanhakantaista mustaa metallia, jonka seasta löytyy punkahtavuutta ja rollaavuutta. Äänimaailmassa on kirskuvaa ja sirkkelimäistä säröä kuin 1990-luvun mustan metallin albumeissa konsanaan. Yhtyeen ilmaisu tuo hieman mieleen Norjan Dødheimsgardin varhaistuotannon ja sillä laulaneen Aldrahnin myöhemmän bändin The Deathtripin.
Ep tarjoaa miellyttävän asenteellista ja mukaansatempaavaa bläkkistä. Sillä ei kuitenkaan saavuteta niin ilkeitä ja paholaismaisia mustan messun perversioita kuin bändin nimi antaa olettaa. Levy saisi sisältää vielä paljon enemmän kieroutta, uhkaa ja vaarallisuutta, jotta bändin koko potentiaali saataisiin valjastettua. Tällaisenaan se jää liian rutiininomaiseksi suoritukseksi.