Mitä tulee heavy metalin yleiseen suosioon, kuluva vuosikymmen on ollut edeltäjäänsä marginaalisempi. Liekö tämä syynä ilmiölle, jossa moni 20–30 vuotta sitten lupaavia (?) demoja julkaissut, mutta sittemmin unholaan painunut yhtye on syystä tai toisesta aktivoitu levyttämään juuriheviään nostalgianälkäisille metallipäille. Näin on myös saksalaisen Madhousen tapauksessa. Yhtye on perustettu alun perin vuonna 1987, mutta bändi julkaisi ensimmäisen varsinaisen levynsä tämän vuoden toukokuussa.
Viisihenkinen Madhouse mainostaa musiikkiaan teutonic heavy metaliksi, ja määritelmä kolahtaa muottiinsa suhteellisen hyvin. Metal or Die on sekoitus melodista heavyä ja thrashiä – ja milteipä kirjaimellisesti, sillä käytännössä puolet levyn kymmenestä biisistä voimaillaan ja puolet murskataan.
Madhousen melohevipuoli tuo mieleen maanmiehensä Gamma Rayn tekoset laulaja Didi Schultzin äänenväriä ja fraseerauksia myöten. Tämän osaston kappaleet Machinery ja One Way to Glory edustavat selkeästi levyn parempaa osastoa. Thrash-orientoituneimmissa biiseissä murskaa on ainoastaan kitaristien Carsten Krekow’n ja Thomas Gamlienin riffeissä. Tai lähinnä niiden intensiteetissä. Muutoin koukut puuttuvat ja soitto on laiskaa.
Metal or Die soundaa kuitenkin hyvältä ja soi kokonaisuutena nipin napin keskiviivan paremmalla puolella.