Selvästi vanhan suomikuolon tunnelmaa – arviossa Undergang

Julkaistu Infernossa 7/2017.

27.01.2018
Undergang
Misantropologi
Dark Descent

Tiivistäminen ei ole aina hyvästä. Keskimitaltaan vajaat kuusiminuuttisia kappaleita tarjoillut Døden læger alle sår (2015) oli vuotensa parasta kuolometallia. Tanskalaisbändin uutuus tipauttaa raidoista pari kolme minuuttia pois. Alle puoli tuntia mörisevä lopputulos on kieltämättä tiivis, mutta samalla myös hitusen tylsä.

Helvetillisestä raskaudesta ja brutaaliudesta ei ole toki tingitty. Joka suhteessa varsin alavireisenä käyvä möykkääminen vääntää, ruhjoo ja blastaa vanhan liiton rumilla opeilla. Viimeinen kappale on tribuutti Disgracelle, ja toden totta, levyssä on selvästi vanhan suomikuolon tunnelmaa. Mukana on ohimeneviä hetkiä puhtaampaa kitaraa ja kuolemaa huokuvaa melodisuutta, mutta herkeämätön julmistelu pidetään pääosassa. Örinäkin tuo mieleen Antti Bomanin taajuudet.

Ongelma piilee siinä, että vanhempien levyjen äärimmäisen tuhdisti vellovasta groovesta ei ole jäljellä kuin osa. Kompit ja riffit vaihtuvat aiempaa useammin, ja vaikka lyhyemmät kappaleet sopivat eittämättä livesoittoon, hartaampaa mehustelua jää hieman kaipaamaan. En usko, että kappaleita on kypsytelty kovin kummoisesti, vaan paketti on runtattu kasaan mielipuolisen harkitsemattomalla vimmalla. Omat etunsa toki siinäkin.

Misantropologi ei ole millään tavalla huono levy. Omasta otteesta on vain tingitty napakampien biisien ehdoilla. Monien mielestä moinen peliliike on varmasti onnistunut, mutta sitä, mikä pitkäjänteisesti paiskovien kappaleiden puutteessa menetetään, ei valitettavasti saada riffien laadussa täysimääräisenä takaisin. Vahvaa tylytystä tästä huolimatta, taas kerran.

Lisää luettavaa