The Milestonesin edeltävään Higher Mountain – Closer Sun -kiekkoon tuli ihastuttua aika lailla, eikä alkuhuuma ole kaikonnut viidessä vuodessa mihinkään. Beautiful Light vaikuttaa vain syventävän suhdettamme, ja alkaa vaikuttaa siltä, että istumme ei-niin-hamassa tulevaisuudessa vierekkäin kiikkutuolissa muutamaa julkaisua ja kokemusta rikkaampana.
Väitänpä, että yksikään toinen suomalaisbändi ei tee näin tyylikkään lunkia meininkiä, jossa on vahvana perusraaka-aineena klassinen rock ja mausteina sekä etelää että hippusellinen bluesrockin sävyjä. Suuren maailman tarjontaakin saa käydä läpi tiheällä kammalla. Viime vuosituhannella orkesterin jalka olikin tukevasti ulkomaiden oven välissä Amerikkaa myöten, mutta onni ei ollut myötä.
Musiikin tyylin saati tason puolesta läpimurtoon olisi edelleenkin edellytykset, mutta todennäköisesti kaverit ovat tyytyneet kohtaloonsa ja tekevät nykyään musiikkia kaikessa rauhassa suoraan sydämestä ja omaksi ilokseen. Tämä kuuluu kaikesta, ja uskon, että juuri siksi bändi tavoittaa ehkä pienehkön mutta sitäkin uskollisemman kuulijakunnan, kuluu levyjen tai harvalukuisten keikkojen välillä aikaa kuinka paljon tahansa.
Aiempiin tuotoksiin verrattuna kappaleet ovat entistäkin rauhallisempia ja suurelta osin melkeinpä balladinomaisia. Verkkaisesta etenemisestä ja tunnelmasta huolimatta soitossa on suuri määrä svengaavaa rock’n’rollia, mikä ei taipuisi kaikenlaisen tilulilun oikein- ja väärinpäin unissaankin hallitsevilta nöösipojilta sitten mitenkään. Levyä kuunnellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, oli mielentila ennestään mikä tahansa. Näin sydäntalvella näkee ehkä kauneutta, mutta vähemmän valoa, ja juuri sitä albumi tarjoaa nimeään myöten.
The Milestones esittää setämiesmusiikkia setämiehille, ja pikkuvanhoille, jotka ikääntyvät tyylikkäästi mutteivät kasva koskaan täysin aikuisiksi. Ei olekaan mikään ihme, että Beautiful Light julkaistaan pelkästään vinyylinä, vieläpä kahdella eri kannella, vaikka nykyaika pakottanee tuuppaamaan levyn myös striimauspalveluihin.