Suomalaisen industrial metalin ruhtinaat ovat jaksaneet pitää yllä tasaisen säännöllistä ja linjakasta julkaisutahtia. Ja miksipä eivät olisi, kun sävellyskynä on terässä ja menestystä piisaa.
Fanit saavat Kätilöjen seitsemänneltä kiekolta varmasti sen mitä haluavat. Levy sisältää kaikki yhtyeen tunnusmerkit: rivoa paasaavuutta, mukaansatempaavaa boogieta ja sokerisia koneohjelmointeja. Pystyn jo näkemään, millaista vipatusta albumin tanssittavat rallit tulevat saamaan yleisössä aikaiseksi.
Yhtyeen kuolemattomimmat ja puhki kulutetuimmat kipaleet saavutettiin muutamalla ensimmäisellä levyllä. Tästä eteenpäinkin bändi on onnistunut kyhäämään ennen muuta toimivia albumikokonaisuuksia. Sellainen on myös Dance Panique. Levy ei ehkä sisällä yhtään diskometallin timanttia, mutta sillä ei toisaalta ole juuri heikkoja biisejä. Industrialia tehdään tasaisella onnistumisprosentilla.
Kätilöjen leirissä puhalsivat hiljattain muutoksen tuulet, kun pitkäaikainen solisti Spellgoth jätti bändin albumin äänitysten jälkeen. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä yhtyeen tulevaisuuden ulosantiin. Tällä levyllä poppoo kuitenkin vain vankistaa asemiaan lajityypin kotimaisessa kärjessä.