Sisältää kattavasti bändin ydinelementtejä – arviossa Samael

Julkaistu Infernossa 10/2017.

16.04.2018
Samael
Hegemony
Napalm

Kolmikymppinen sveitsiläisveteraani on kulkenut mittavan matkan, johon on mahtunut jos jonkinmoista ilmeenmuokkausta. Black metalilla polkunsa aloittanut, sittemmin kokeilulliseen elektro- ja industrialmetalliin uppoutunut yhtye on yhdennentoista albuminsa äärellä.

Samaelin albumeissa on ollut merkillepantavaa, että ne ovat aina kuulostaneet keskenään melko erilaisilta. Uutukaisella linjaus jatkuu. Skaalaa industrialin saralla on jälleen venytetty, ilmaisun alla sykkivää mustuutta kadottamatta. Kaikilla bändin levyillä tämä ei ole onnistunut yhtä hyvin, mutta Hegemonylla vinoutunut tummuus löytää maaliin varsin hyvin.

Levy sisältää kattavasti bändin ydinelementtejä: äkkivääriä sointukuvioita, kekseliästä ohjelmointia ja sinfonisuutta sekä ärhäkkää julistamista. Vasaroiva tarttuvuus ja harkinnallinen aggressio yhdistyvät lyriikoiden inhorealistiseen hegemoniateemaan sopivasti. Kappaleiden vahvuudessa on kuitenkin ajoittaista rakoilua, joka johtuu joistakin teroittamattomista riffeistä ja kertosäkeistä. Tehosävellysten kuten bändin nimibiisin ja Dictate of Transparencyn tarttuvuus ja yllätyksellisyys eivät valitettavasti yllä levyllä kaikkialle.

Albumi on joka tapauksessa hieno osoitus, että Vorph ja Xy pystyvät edelleen luomaan tasokkaita tuotoksia. Vaikka levyllä ei ylletä Ceremony of Oppositesin (1994) ja Passagen (1996) ulottuvuuksiin, sen tekijän tunnistaa vaivattomasti kyseiset täysosumat säveltäneeksi yhtyeeksi.

Lisää luettavaa