Tänä vuonna perustettu Lay of the Autumn on miedosti sinfonista ja hyvinkin tunteikasta power metalia työstävä yhtye. Davide Scuterin sorvaamien biisien päärooleissa ovat kosketinsoitinmelodiat, raikkaat soolot, reipas tuplabasarointi ja Iryna Boyarkinan sentimentaalinen laulusoundi, joka operoi kohtalaisen lapsenomaisesti sopraanon ja popin välillä.
Vaikka ihan tarttuvien biisien taustalla törähtelee nyky-powerin vitsaus, midisinfonia, kuulen biisirakenteissa, tietynlaisessa herkkyydessä ja kosketinorientoituneisuudessa vahvaa sukulaisuutta varhaiseen Sonata Arcticaan ja aavistuksen myös Turus-ajan Nightwishiin. Korahtelevaa mieslaulajaa ei olisi tässäkään yhtälössä tarvittu. Sanoitukset ovat niitä tavallisia sydänsuruja ja muita tunnemyrskyjä.
Biisit on rakennettu huolellisesti ja niiden draaman kaari toimii. Genren perinteiden velvoittamat liukkaat syna- ja kitarasoolot, tarttuvat kertsit ja melodiakudelmat ovat juuri sitä mitä pitääkin. Ja mikä yhden korvassa on naiivia ja lapsekasta, voi edustaa toiselle toiveikkuutta, kirkasotsaisuutta ja raikkautta. Of Love and Sorrow on sitä parempaa italo-poweria.