Puudelirockin jälkijäristyksissä suosioon ratsastanut jenkkibändi on saanut harvinaisen paljon lokaa niskaansa ja ivaa osakseen, suurimmaksi osaksi syyttä. Boksin sisältämät kolme ensimmäistä albumia ovat hajanaisia: osin hyvää hard rockia, osin yhdentekevää perusjollottelua ja osin aika kamalaa perässähiihtelyä.
Vuoden 1998 debyyttilevy on kolmikosta kovin. Meno on jykevää ja melodiat vahvoja. Bändin hiukan Dokkenista muistuttava mutta silti oma ääni kuuluu jotenkin miellyttävän selkeästi. Kakkoslevy In the Heart of the Young (1990) luiskahtaa puolestaan aika noloon Def Leppard -apinointiin ja hattaraiseen popheviin, vaikka mukana on jokunen hyväkin ralli.
Ryhdikkäämmällä Pull-albumilla (1993) – joka mainitaan hypetarrassa ”fanien suosikiksi”, varmaankin koska juuri kukaan muu ei sitä lie kuullutkaan – yhtye alkaa osoittaa kiitettäviä aikuistumisen merkkejä. Siihen suoneen Winger pääsi kuitenkin aidosti käsiksi vasta 2000-luvun paluun jälkeisillä levyillään.
Boksin kiinnostavinta joskaan ei erityisen tarpeellista antia on isoimpien hittien demoversiot sisältävä levy. Muuta bonusmateriaalia tai nähtävää paketissa ei ole, ei edes kansipapereita digipakeissa.