Uunituore göteborgilaisyhtye pistää pihalle levyllisen melodiakylläistä AOR-mallista stadionrockia. Bändin debyytti soikin varsin raikkain värityksin.
Ilmaisu ei onneksi kuulosta vain tyypilliseltä vanhan ajan areenarockin imitoinnilta, vaan musiikissa hyödynnetään vaikutteita laaja-alaisemmin. Yleisilmeeltään kappaleet ovat hyvin popahtavia, mutta homma etenee sutjakkaan ja näppärän rockpoljennon ehdoilla. Tarttuvuutta ja menevää boogieta löytyy tavalla, jonka ruotsalaiset hyvin osaavat.
Vaikka ralleissa on vanhan rockin patinaa, enemmänkin niistä tulevat mieleen tämän päivän revittelyt bändien One Desire ja H.E.A.T. tyyliin. Kappaleet pysyvät pääasiassa tarraavassa, eloisassa ja ryhdikkäässä materiaalissa, jota fiilistelee mielellään. Levyn loppupuolella meno tosin äityy liiankin tasalaatuiseksi, mistä on pakko rokottaa. Kirkkain stratosfääri saavutetaan jo albumin alkupäässä.
Seventh Crystal osoittaa olevansa jo debyytillään valmis ja hyvin yhteen hiileen puhaltava poppoo, joka pystyy varmasti vielä parantamaan juoksuaan.