Soitto kulkee, mutta levy on luvattoman mitäänsanomaton – arviossa In Articulo Mortis

Julkaistu Infernossa 6/2017.

In Articulo Mortis
Testament
Solstice

Tässä on paperilla kiinnostava tapaus: ranskalainen black metal -bändi, joka vaikutti 1990-luvulla, hajosi vuosikymmenen lopussa ja äänitti tämän levyn 2012–13. Yhtye mainitsee tyylikseen ranskalaisen – luonnollisesti – ysäribläkkiksen. Mutta mitä onkaan tarjolla?

Oikean mustan metallin kriteereistä väännetään lähes yhtä kiivaasti kuin punkin vastaavista, mutta Testament ei kyllä ole kuin black metalin harmaa haalistuma. Ennemminkin tässä mennään tunnelmoivissa dark metal -maisemissa. Mukaan on löydetty pieni ripaus goottilaisromantiikkaa. On puhdasta laulua rääkymisen seassa, surulliset koskettimet maalaushommissa. Tätä on tarjolla.

Mutta se toteutus! Voi herraisä että voi ontua. Levylle on nauhoitettu uudelleen yhtyeen 90-luvun materiaalia, ja jälki on huonolla tavalla karua. Soundit ovat pehmoiset ja ponnettomat, kuiva raakkuminen on päälle liimatun kuuloisena pinnassa, riffeistä ei ole oikein mihinkään. Kun edellä mainituista aineksista koostetut biisit on vielä sovitettu tönkkösuolatun muikun vetreydellä, alkaa olla kasassa melko ankara paketti.

Soitto kulkee, mutta levy on luvattoman mitäänsanomaton. Hyvää 90-lukulaista tunnelmablackiä kaipaavat voivat iskeä Dimmun Stormblåstin soittimeen ja jättää In Articulo Mortisin omaan arvoonsa.