Tämä on death metalia sieltä valottomimmasta päästä. Tyylillisiä sukulaisuussuhteista voi jäljittää esimerkiksi Necros Christosiin ja Grave Miasmaan, ja taitaa jossain välissä vilahtaa myös Morbid Angel. Pääpaino on hitaalla ja painostavalla jyräyksellä, ja vaikka paikoin mennään rivakammin, silloinkin paahto on hyvin tummaa.
Siellä täällä esiintyvät kitaraliiditkään eivät tuo valoa pimeyteen, vaan ne vain viiltävät mustina välähdyksinä. Vaikka tämä levy on koostettu kolmesta ep:stä ja kolmesta ”ekstrabiisistä”, kokonaisuus on hyvin yhtenäinen: taattua tummuutta alusta loppuun. Maatunut soundimaailma ja matalat örinät varmistavat, että tunnelma ei pääse nousemaan kattoon.
Sonne Adamin jyystäminen toimii paremmin pienemmissä erissä kuin tällaisessa ylimittaisessa paketissa. Bändin armottomuudelle on kyllä pakko nostaa lippistä.