Sopiva sekoitus vanhan koulun kuoloa ja omaa näkemystä – arviossa Undeath

Julkaistu Infernossa 10/2020.

UNDEATH
Lesions of a Different Kind
PROSTHETIC

Yhdysvallat kuhisee uusia death metal -ryhmiä. Hype on kova ja jos jonkinlaista merkkaria liikenteessä, vaikka takana olisi vain yksi vaivainen demo. No, näillä veikoilla niitä on jo kaksi!

Somepöhinä ei ole läheskään aina verrannollinen musiikin laatuun, mutta Undeathin kohdalla on ilo todeta, että nyt todellakin tehdään asioita oikein. New Yorkin Rochesterin viisikon debyytti on juuri sopivanlainen sekoitus vanhan koulukunnan kuoloa ja omaa, virkistävää näkemystä. Undeathillä on taito olla samaan aikaan sekä brutaalisti moneen suuntaan tulittava tappokone että letkeästi huojuen laahustava homeinen kalmoarmeija.

Mukavan multaiset ja orgaanisen oloiset, jopa hivenen pehmoiset soundit istuvat levylle loistavasti. Laulaja Alex Josephin murina on kerrassaan miellyttävän multaisaa ja levittäytyy matalalta moukaroivan musiikin päälle tasaisena mattona.

Lesions of a Different Kindin kovin juttu ja koko homman ydin on kuitenkin voitokas kitaratyö. Näin moni-ilmeisten ja vaivattoman kuuloisesti mutkittelevien riffien äärellä voi vain myhäillä tyytyväisenä ja nyökyttää hyväksyvästi.