Soundgardenin monipuolisuutta luotaava möhkäle – arviossa Soundgardenin Echo of Miles

Levyarvio julkaistu Infernossa 1/2015.

18.02.2015

Soundgarden
Echo of Miles

A&M
4_5_kirvesta

Siitä lähdetään, että Soundgarden on mahtava bändi. Niin mahtava, että yhtyeen albumien ulkopuolista materiaalia on tullut metsästeltyä ties missä formaatissa. Hyvää säläkokoelmaa tiesi odottaa, mutta lisämatskun, komean paketin ja kelpo saatesanojen ansiosta saa yllättyä positiivisesti. Vaivaa ja mammonaa kipaleiden jahtaukseen uhranneet paatuneet keräilijätkin saavat uutta ja laadukasta kuultavaa.

Soundgarden palkitsee faninsa monipuolisella nivaskalla orvoiksi jääneitä laadukkaita originaaleja ja covereita. Edustusta on koko uran varrelta aina 1987 äänitetystä Toy Box -doombluesista ja hassusta Sub Pop Rock Citystä (1988) Avengers-leffan heppoiseen Live to Rise – ääniraitakappaleeseen ja viime keväänä äänitettyyn hypnoottiseen Stormiin.

Upeaa kokoelmaa kuunnellessa yllättyy irtomateriaalin oivallisuudesta, olipa vuosi mikä hyvänsä. 1990-luvulta löytyvät silti ne kaikkein kirkkaimmat hetket, kuten hitaasti lanaavat Cold Bitch ja Blind Dogs sekä punkahtava Bleed Together.

Näyttävä kolmen cd:n kokoelma on järjestelty oivasti. Originaalibiisejä sisältävä ykköslevy on paketin ehdoton johtotähti. Sitä täydentää mainiosti coverkiekko, jossa Soundgarden versioi bändejä The Beatlesistä Black Sabbathiin ja Devosta The Stoogesiin. SOMMS-ep:ltä poimittuja lainoja täydentävät BBC-sessioissa taltioidut coverit sekä jokunen railakas liveluenta – ja kyllä, myös Spinal Tap -cover Big Bottom on mukana! Hämmentävää kyllä, bändi saa liki kaikki 17 lainakappaletta kuulostamaan omalta raskaasti melodiselta itseltään.

Kolmoslevy on paketin epämääräisin kokonaisuus. Sen alkupuoli koostuu instrumentaaliraidoista, ja vieläpä pääosin turhista sellaisista. Pikkuhelminä niiden ohessa ovat demosessiolöydös Karaoke ja pörisevään stonermuottiin survottu versio Fell on Black Daysistä. Loppulevy on viratonta remix-soopaa.

Kokonaisuutena Echo of Miles on palkitseva ja Soundgardenin monipuolisuutta luotaava möhkäle. Sen musiikillista kestävyyttä verottaa kolmoslevyn loppuosa, mutta ensimmäinen ja toinen cd ovat ehdottomasti silkkaa rautaa. Faneille siis ehdoton suositus, satunnaiskuulijat saanevat kyllikseen ykköslevystä, joka lienee tulossa myyntiin erikseenkin.