Bändin vahvuus on siinä, että sitä ei ole järin helppo asettaa mihinkään karsinaan, saatikka verrata kehenkään. Tokihan olisi helppo mainita parikin nimeä, esimerkiksi Avenged Sevenfold ja Dream Theater, mutta mitäpä iloa siitäkään, kun joka tapauksessa puhuttaisiin vain osatotuutta.
Standing Ovation leikittelee ja on vakava, jyrää ja hempeilee, naurattaa ja itkettääkin, jos itkettäisi. Mitä bändi sitten tekeekin, se on helppo ottaa tosissaan.
Antikytheran konetta historiallisin ja scifimaustein lyriikoissaan käsittelevä levy on niin täynnä mielikuvitusta, vokaalisia jippoja ja estotonta hulluutta, että heikkoa tekee. Kuitenkin kaikki on saatu pysymään paketissa nätisti, ja mikä
tärkeintä, säilytettyä mielenkiintoisena. Helppoja hetkiä tekele ei tarjoa, mutta kuka niitä oikeastaan haluaakaan?