Sujuvaa ja miellyttävän yllätyksellistä – arviossa Convulsif

Julkaistu Infernossa 10/2020.

06.02.2021
Convulsif
Extinct
HUMMUS

Käsillä on lievää erikoistoimintaa, vaikka eipä tätä pikakuuntelulla välttämättä rumpujen, basson, viulun ja klarinetin muodostamaksi yhtyeeksi huomaa. Post-rock, sludge, doom, noise ja avomielisen kokeellinen ilmaisu ovat sveitsiläiskvartetin meuhtomisessa ihmeen luontevia kavereita.

Instrumentaalialbumi on rumpujen ja basson päälle rakentuva murea paketti. Traditionaalisemman perustan pinnalla surisee vahvasti efektoitu ja monin paikoin feedbackiä ulvovasta kitarasta menevä viulu. Klarinetti on ominaissoinniltaan tunnistettavampi, mutta sekin mekkaloi antaumuksella ja uppoaa melkoiseksi äityvän metelin sekaan ihan sulavasti.

Convulsif ei pitäydy yhdessä tyylilajissa järin tiukasti, mutta viisibiisinen albumi on jollakin tavalla yhtenäinen. Monenmoista jyrinää, jumitusta ja kirskettä on tarjolla, aika laajalla intensiteettiskaalalla esitettynä.

Ennakkoluulottomasti rakentuvat kappaleet ovat mitaltaan vajaasta parista minuutista miltei varttiin, joten meininki on selkeästi tyystin omaehtoista. Ote on hallussa ja lopputulema tyylillä tai toisella sujuvaa ja miellyttävän yllätyksellistä.

Tunnelma vaihtelee jyrkästä vekkuliin ja sekopäisestä seesteiseen, joten Extinct voi olla kokonaisuutena hyvinkin hämmentävää kuunneltavaa. Pohjalla oleva isolyöntinen jyrinä ja kokeellinen noise rock kuitenkin lähentelevät metallista estetiikkaa sen verran selkeästi, että avomielisempi metallipääkin löytänee tästä rutkasti kiinnostavaa kuultavaa.

Lisää luettavaa