Hollantilainen Funeral Winds tykittelee neljännellä pitkäsoitollaan raakaa black metalia vahvasti vanhan Mardukin ja Dark Funeralin hengessä. Suora turpaanveto on pelin henki, eikä 35-minuuttisessa kokonaisuudessa koeta juuri seesteisiä hetkiä.
Yhtye ei ole pitänyt turhaa kiirettä, sillä edellinen pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2007. En osaa kommentoida, onko uutuus fanille odotuksen väärti, mutta pidän levystä. Se ei luota pelkästään monotoniseen blastbeatiin vaan heittää sekaan Venom- ja Bathory-vaikutteista, räkäisempää ja ilmavampaa kohkausta.
Riffeissä on iskuvoimaa ja tarttuvuutta, mikä on itselleni aina se olennaisin tekijä. Esimerkiksi Cursed Is This Pantheon of Flesh yhdistelee taitavasti hektistä sahausta ja deathmetallisempaa keskitempojunnausta. Blood puolestaan heittää peliin levyn tiukimmat kompit päästäen valloilleen sellaisen vihan ja pimeyden aallon, että tulee hiki.
Funeral Winds ei ole kovin omaperäinen yhtye, mutta se osaa sorvata kelpo sävellyksiä ja edustaa genressään perusvarmaa toimintaa.