Vuodesta 2017 toiminut kouvolalaiskuusikko julkaisee kakkosalbuminsa nimekkään Nuclear Blast -lafkan alla. Eteenpäin on menty yhteistyökuvioissa, ja samaa on tapahtunut myös musiikissa.
Debyyttilevy After the Stormiin (2019) nähden kehitys kuuluu sävellysten lisääntyneessä dynamiikassa ja monipuolisuudessa. Huonoja kappaleet eivät olleet aiemminkaan, mutta nyt siirtymät rujon rouhinnan ja jylhän harmonisuuden välillä ovat sulavampia. Biisit myös tuutataan ilmoille entistä latautuneemmalla intensiteetillä. Erityisesti Okko Solanterän takuuvarma puhtaan ja aggressiivisen välillä vaihteleva laulu kerää kiitosta.
Levyssä ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin sen liiankin perinteinen ote melodiseen death metaliin. Esimerkiksi The Duskfallin, Before the Dawnin ja Kalmahin kaltaisia nimiä mieleen tuova tyylittely on pääosin tuttua ja turvallista, erityisesti levyn alkupuoliskolla. Loppupuolen tunnelmallisempaa maalailua ja raskautta tarjoavat kappaleet kuten Aching Wings ja Fall Apart puhuttelevat huomattavasti enemmän.
Ensi kerralla napsu lisää väriroiskeita lopputulokseen, niin saadaan aikaan tätäkin erottuvampi kokonaisuus.