Tyylikkään 70-lukulaisella kansikuvalla varustettu Preserved in Time vakuuttaa heti ensi sekunneillaan. Perinteisen doomin sekä melodisen ja eeppisen heavyn merkeissä kulkeva levy kuulostaa näkemyksen ja kokemuksen saumattomalta kohtaamiselta.
Napakka soundi, lämpimästi soivat kitarat ja laulaja Arkadius Kurekin komea ääni vievät kuulijan kauas menneisyyteen, mutta ei tässä silti mitään pölyistä naavaa keräillä. Soittimia tikkaavien sormien ote on terästä, ja vaikka historialle annetaan runsaasti tilaa, retroiluksi tätä ei kehtaa haukkua. Onpahan vain sydämellä tehtyä melodista doom/heavyä, joka ei unohda itseään jatkuvaan laahaukseen.
Solitude Aeternus nousee mieleen päälimmäisenä. Kohtalokas, tunnelmia kasvatteleva ja dramaattinen musiikki tekee kaiken tunnelma edellä, eli raskaudessakin on mukana jatkuva melankolinen pohjavire.
Varsinaisen hittimateriaalin puutteesta on tässä genressä paha liiaksi moittia. Jos vikoja hakee väkisin, olisi toki mukavaa, jos levyltä löytyisi Solituden kaltaisten klassikoiden veroisia sävelmiä. Kovin kauas ei silti jäädä, ja kokonaisuus ei notkahda keskinkertaisen puolelle oikeastaan missään vaiheessa.