Black metal, screamo, shoegaze ja post-rock rajailevat musiikkia. Lyriikoita puolestaan leimaavat synkkyys, aggressiivisuus, intiimiys ja kauneus.
Tamperelainen albumidebytantti Surut soi komeasti, mutta Unelma hahmottuu vasta muutaman kuuntelun jälkeen. Tykittelevä ensivaikutelma on jopa jokseenkin yksioikoinen. Monimuotoisuus kirkastuu lähemmässä paneutumisessa ja paljastuu lopulta upeaksi rikkaudeksi. Bändi velloo erilaisia tunnetiloja kattavan ilmaisunsa sektoreilla komeasti. Paketti pysyy kasassa, vaikka tyylillistä variaatiota on melkoisesti.
Levyn ilmiasu on jämäkkä ja monisäikeinen. Viisikko esittää haastavan riipivät osiot tyylillä ja konstailematta, mutta rehellisesti ja orgaanisesti. Pelkkää karjuntaa edustava laulu etäännyttää alkuunsa, mutta kääntyy lopulta eduksi. Nyansseja jää kaipaamaan, mutta toisaalta sanoitusten raastavan tuliset tunteet kääntyisivät pliisuiksi, jos melodialle annettaisiin periksi.
Unelma on loistavaa menoa, mutta toivottavasti yhtye saa seuraavalle levylleen aavistuksen enemmän tarttumapintaa, omaehtoisuudesta tietysti tinkimättä.