Pössyttelyrockareista kenties uljain, Kyussin jälkeen soolouralla jo pitkään operoinut Brant Bjork käväisi vanhalla mantereella levittämässä pörisevän svengin sanomaa. Berliinistä peräisin olevat tallenteet ovat mainiota kamaa. Miehen studiolevytyksistä huokuu kohdakkoin sävellysten vahvuuden sijaan vähän turhankin tanakka jatsitupakin käry, mutta livenä meno on elementissään.
Bjorkin biisit ovat lähtökohtaisesti jammailupohjaisia, ja livenä ne tuntuvat lähtevän lentoon mukavasti. Biisien varjolla ei silti viritellä huuruisia trippejä, vaan jamit pysyvät sopivan tolkullisina ja tihkuvat hyvää meininkiä. Tässä onkin ehkä levyn varsinainen anti ja mielekkyys: tutut kappaleet esiintyvät luonnollisimmassa muodossaan lungisti versoen.
Livemuodossa on sekin mielenkiintoinen puoli, että nyt Bjorkin hyvin groovaava bändi kuulostaa enemmän stonerilta kuin levyllä. Astetta rouheampi ja taatusti konstailematon soundi tuo sointiin orgaanista muhevuutta. Pörinät ja murinat kuulostavat mukavalta, ja etenkin selkeäksi miksattu tuplakitarointi on herkkua.
Retrotunnelmainen, pölyisentuhnuisella lo-fi-estetiikalla pelaava kokonaissoundi palvelee kappaleita ja tunnelmaa. Mukavasti rullaava livetallenne on taatusti rennosti pörisevän aavikkorockin ystävien mieleen.