Tanskalaisnuorukaisten ensimmäinen levy oli sangen kova näyttö, mutta kakkoslätyllä vähän notkahti. Miten käy nyt?
Kuusiminuuttinen Genesis on aika yllättävä aloitus vanhakantaisesti progehtavine riffeineen. Yllätys toimii, ja polveileva riffittely nostaa kappaleen heittämällä levyn kärkihetkiin. Jatko on baestiliaisittain tutumpaa osastoa, ja viisikko vääntää death metaliaan kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Riffittelyssä on ripaus modernia Carcassia. Välistä pintaan nousevat vahvasti Morbid Angelin Domination-levyn tunnelmat, joita täydennetään nilemäisellä eeppisyydellä ja veikeiden itämaisten sävelkulkujen käytöllä. Keskitempoisissa ja painostavimmissa pätkissä bändin musiikki muistuttaa hivenen kotimaisen Deathchainin lopunaikojen teoksia. Verrokeista huolimatta viisikko kuulostaa kuitenkin itseltään. Vaikutteet on osattu suodattaa taidolla ja tyylillä omien ideoiden joukkoon.
Biisit ovat melkoisen pitkiä, kun ottaa huomioon, että vaihtelua ei ole hirveästi. Riffit ja ideat eivät ole aina niin timanttia, että ne kantaisivat koko matkan, ja niinpä joihinkin biiseihin kertyy tyhjäkäyntiä. Onneksi näin ei käy kaikkien kappaleiden kohdalla, ja esimerkiksi levyn nimikkobiisi tai vaikkapa Goregasm kulkee vankalla otteella ja sopivalla vimmalla.
Necro Sapiens sisältää taidokkaasti tehtyä death metalia, jota alleviivaa tasapainoisen hillitty äänimaisema. Mutaisemman ryöpytyksen ystäville meno saattaa olla jopa liian sisäsiistiä ja ennalta arvattavaa.