Kun Mike Portnoy erosi Dream Theaterista loppukesästä 2010, yhtye ei menettänyt vain rumpaliaan vaan taiteellisen johtajansa. Vaikka Portnoyn korvannut Mike Mangini on alallaan yksi tämän pallon etevimmistä, hänen aikanaan Dream Theaterin musiikista katosi sielu, tai ainakin se muuttui paljon värittömämmäksi. Tilannetta ei auttanut, että Manginin soitto toi mieleen ihmisrumpukoneen rock’n’rollin väistyessä puhdasoppisen teorian tieltä.
Dream Theaterin 16. pitkäsoitto Parasomnia ei tuo takaisin sitä pirskahtelevaa musikaalisuutta, joka oli läsnä vielä vuoden 2005 Octavariumilla. Sävellyksellisesti uutuus on sitä tuttua ja turvallista 2000-luvun Dream Theateria. Sama pätee levyn rumpuraitoihin, joilla mestari Portnoy vetää tavaramerkkimaneereitaan triolivariaatioineen ja splash-filleineen sydämensä kyllyydestä, aivan kuin kotiinpaluutaan alleviivatakseen.
Kun katsoo Dream Theaterin viimeisimpien keikkojen nettivideoita, ymmärtää heti, että orkkis-Miken paluun arvo konkretisoituu ainakin toistaiseksi juuri livepuolella. Seuraavalta Dream Theater -levyltä sopiikin odottaa huomattavasti Parasomniaa enemmän.