Reb Beach on kova, vuosikymmenten uran tehnyt kitaristi. Ei sitä muutoin Whitesnaken ja Wingerin riveihin pääsisikään. Beach omaa myös haluja taitojensa esittelyyn ilman ikäviä rajoitteita, joten soololevyhän sitä pitää julkaista. Ja voi pojat, kyllä sillä sitten soolotellaankin.
A View from the Inside on siinä mielessä tyypillinen kitaralevy, että kaikki huomio annetaan jatkuvasti laulavalle kuusikieliselle. Raidat ovat täynnä taiturimaista kieltenkäyttöä ja otelaudalta sinkoilevia sateenkaaria. Kitaristien korvissa levy kuulostaneekin paikoin jopa henkeäsalpaavan taidokkaalta, mutta näin epäonnistuneena muusikkona en löydä kiekolta ensimmäistäkään tarttuvaa kappaletta.
Äijän eduksi on luettava, että pelkän tilun varassa raitoja ei kannatella. Itse asiassa ilmaisu on enimmäkseen hyvinkin musikaalista, melodista ja edes jossain määrin järjellistä. Yleisilme ei ole kova ja nopea, vaan pikemminkin pehmeä ja miedosti aistikas.
Hienoja kuvioita voi toki arvostaa jo itsessään, mutta levyn loputtua siitä ei tahdo muistaa kuin miellyttäväksi puunatun äänimaailman sekä loputtomia melodioita ja kiemuroita lurittelevan kitaran. Onhan sekin toki jotain, ja esimerkiksi yöllisenä taustamusiikkina A View from the Inside omaa ansaitun paikkansa.
Kitaran sielunelämään perehtyneille tässä on polku jos toinenkin seurattavaksi, mutta perinteisessä mielessä levy ei tarjoa paljoakaan mistä puristaa.