Tarjoaa parhaimmillaan tapporalleja, kurjimmillaan ankeuttajia – arviossa Minotaurin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 10/2020.

MINOTAURI
Minotauri
NORDIC IRON AGE / VAINOVALKEAT

Kotimaisen käppädoomin pioneeri oli toiminnassa vuosina 1995–2007 ja ehti julkaista kaksi pitkäsoittoa, kaksi ep:tä sekä yhden split-julkaisun Reverend Bizarren kanssa. Laulaja-kitaristi Ari Honkosen (Heathen Hoof, Morningstar) luotsaama yhtye esitti raakaa ja kaunistelematonta heavyä, jossa ei ollut sijaa kompromisseille tai turhalle taiteellisuudelle. Nyt tarjolla on bändin esikoislevyn uusintajulkaisu, jolta löytyy varsinaisten kappaleiden lisäksi viisi livevetoa.

Vuonna 2004 ilmestynyt debyytti on sympaattinen ja hienostelematon teos, joka on tietyssä mielentilassa erittäin voimaannuttava kuunteluelämys. Parhaimmillaan levy tarjoaa Singing in the Graven ja Doom Metal Alchemyn kaltaisia tapporalleja, kurjimmillaan My Wayn tapaisia ankeuttajia. Välillä kulmikas soitto ja tunkkainen tuotanto verottavat kuuntelunautintoa, mutta eipä tässä genressä svengiä tai turhan siistiä äänimaisemaa etsitäkään.

Minotauri ei ole mikään mestariteos, mutta genre-entusiasteille se lienee varsin kiinnostava kuriositeetti ja mukava lisä kokoelmiin.