Tarraava ja juonikas lopputulos – arviossa Metsatöll

Arvio julkaistu Infernossa 1/2017.

24.03.2017
Metsatöll
Vana Jutuvestja Laulud
Spinefarm

Viron suurin metallibändi katsoo saapuneensa pisteeseen, jossa on aika muistella menneitä kokoelmalevyn muodossa. Johan sitä itsekin heräsi ajatukseen, että bändin folk metal on raikunut jo kaksi vuosikymmentä.

Kokoelma käsittää kappaleita bändin jokaiselta kuudelta pitkäsoitolta. Monet niistä tuovat mieleen paljon hyviä muistoja ajoilta, jolloin bändi pyöri tiuhempaan soittimessa mallasjuoman maistuessa huulilla. Mukaan on ympätty kaksi kokonaan uutta sävellystä, hauskanrouhea Vimm ja tunnelmallisempi Meri ja maa, jotka eivät ole ollenkaan pölhömpiä.

Kappalevalinnoissa on onnistuttu vähintäänkin kohtuullisesti. Levyltä löytyy yhtyeen varmat kestorallatukset, kuten Vaid vaprust, Saaremaa vägimees ja Kivine maa. Mieltä lämmittää myös yhden ehdottoman suosikkini, Veelindin, päätyminen mukaan. Silti joidenkin kiistattomien klassikoiden, kuten Hundi süda seesin ja Oma laulu ei leia ma ülesin, puuttuminen hieman harmittaa. Näiden tilalla on pari keskinkertaisempaa vetäisyä.

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että bändin diskografia sisältää pääosin pirun taitavaa ja laadukasta pelimannimetallia. Nämä tyypit ovat aina onnistuneet luomaan bändisoittimien ja kansanperinneinstrumenttien yhteispelillä tarraavan ja juonikkaan lopputuloksen. Rehti vironkielinen laulanta tuo hommaan viimeisen autenttisuuslisän.

Lisää luettavaa